Itämainen pitkäkarva

 

Lumoava, silkkiturkkinen itämainen pitkäkarva kuuluu orientaalikissojen ryhmään yhdessä siamilaisen, itämaisen lyhytkarvan ja balineesin sekä seychellien pitkä- ja lyhytkarvan kanssa. Siitä käytettiin aiemmin  Suomessa nimeä javaneesi. Rotu on melko uusi ja se tunnetaan myös muilla nimillä; mandarine (Hollanti) ja angora (Englanti). Suomeen ensimmäiset itämaiset pitkäkarvat tulivat syksyllä 1990.

 

Tyypiltään itämainen pitkäkarva on balineesin tavoin siro, pitkänmallinen kissa. Itse asiassa itämaisen pitkäkarvan rotumääritys vastaa balineesin rotumääritystä kaikilta muilta osin paitsi värien kohdalla. Balineesin sinisten silmien sijaan itämaisella pitkäkarvalla silmien väri on syvän vihreä. Itämaisen pitkäkarvan silmien tulee olla balineesin silmien tavoin mantelin muotoiset ja hieman vinosti sijoittuneet, jolloin ne antavat kissalle sen itämaisen ilmeen. Itämaiselle pitkäkarvalle on hyväksytty pitkälle yli sata eri väriä. Yksiväristen ohella yleisimpiä ovat tiikerikuvioiset ja täplikkäät itämaiset pitkäkarvat. Sallittuja ovat myös tabbyt, savut, hopeat, valkolaikut ja kilpikonnat.

Balineesin tavoin myös itämainen pitkäkarva on luonteeltaan vilkas ja seurallinen. Se rakastaa huomiota ja kaipaa virikkeitä. Niin itämainen pitkäkarva kuin balineesikin ovat orientaalikissojen tapaan myös "puheliaita" ja niiden ääni voi joskus olla yllättävänkin kova. 

 

Hopeatäplikäs itämainen pitkäkarva
Noxx Lizzie (OLH ns 24)
Omistaja ja kasvattaja Nina-Maria Tigerstedt
Kuva: Jan Nyström
 
 
 
 
Kaneli itämainen pitkäkarva
IP S*Spotless Camelia (OLH o)
Omistaja: Katariina Tirkkonen-Wane
 
Kasvattaja: Ing-Marie & Angela Andersson
Kuva: K. Tirkkonen-Wane