Satu Valkiainen edusti BaJaVaa liittokokouksessa ja tässä rautalangasta väännettynä uusi sääntö epäselvyyksien ja väärinkäsitysten välttämiseksi. Sääntömuutos koskee vain ja ainoastaan varianttien laajempaa käyttöä pitkäkarvakasvatuksessa ja sillä ei ole mitään tekemistä lyhytkarvakasvatuksen kanssa, jossa edelleenkään ei variantteja saa käyttää.

Pitkäkarvakasvatukseen vaikuttava sääntömuutos alkaen 1.1.2010

Kissaliitto hyväksyi syksyn liittokokouksessaan BaJaVa ry:n esityksen sääntömuutokseksi, muutosta kannatti myös Siam-Orient ry.

Kyseessä on siis sääntöjen pykälä 2.6.7
SRK KATEGORIA 4 KASVATUSSÄÄNNÖT:
vanha muoto: Kahden varianttikissan lyhytkarvaisen jälkeläisen saa yhdistää vain pitkäkarvaisen kanssa.
1.1.2010 alkaen uusi muoto: Varianttikissan saa risteyttää vain itämaisen pitkäkarvan / balineesin / seychellien pitkäkarvan kanssa, tai varianttikissalla, joka sukutaulunsa tai DNA-testituloksen perusteella kantaa pitkäkarvageeniä.

Yleensähän siis nyrkkisääntö on, että variantille etsitään sulhaseksi tai morsiameksi pitkäkarva.

Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Pitkäkarvaisia kolleja ei koskaan ole paljon leikkaamatta, ja kun kuvittelet löytäneesi varianttitytöllesi sopivan pojan, niin asia ei aina olekaan niin yksinkertainen. Joko kollille on jo suunnitteilla niin paljon pentueita, ettei sen omistaja halua antaa sitä käyttöön enää enempää, mikä on tietysti ihan järkevääkin, ei ole mielekästä täyttää koko Suomea yhden ainoan kollin jälkeläisillä (tämä tietysti koskee koko rotukissakasvatusta, ei vain pieniä pitkäkarvarotujamme), tai sitten kun tarkemmin tarkastelet sukutauluja, niin huomaat, että vähän turhan moneen kertaan taulussa esiintyvätkin samat kissat kuin tyttösi taulussa.

Tässä vaiheessa yksi ratkaisu onkin etsiä varianttitytölle toinen variantti pentujen isäksi. Tähänkin asti niin on saanut tehdä, kun on ollut selvää, että molemmat kissat kantavat pitkäkarvageeniä, eli kummankin vanhemmista toinen on pitkäkarvainen. Tällaisesta yhdistelmästä (variantti x variantti) siis voi syntyä sekä pitkäkarvoja (25 % todennäköisyydellä) ja lyhytkarvoja (75 % todennäköisyydellä).  Jos onni potkaisee, ja pitkäkarvaisen pennun saat, niin ilman muuta ainakin minä itse kasvattajana jättäisin sen kasvatukseen, jos se vain suinkin on kasvatustasoinen. Mutta entäs jos syntyykin vain vasullinen lyhytkarvoja? Tähän asti niitäkin on voinut käyttää kasvatukseen, mutta vain pitkäkarvan kanssa. Ihan viime aikoihin asti nimittäin kasvattaja ei ole voinut tietää tällaisen kissan perimää varmaksi, variantti x variantti yhdistelmästä syntyneistä lyhytkarvapennuista osa saattaa kantaa pitkäkarvageeniä, osa taas ei.

Koska nyt on hiljattain tullut markkinoille geenitesti, joka tunnistaa tietyt pitkäkarvaisuutta aiheuttavat geenit, niin nyt kasvattaja voi lähettää mahdollisesta varianttikissastaan otetun näytteen testattavaksi ja vastaus tulee paluupostissa. Jos kissa tällaisen geenitestin tuloksena kantaa pitkäkarvageeniä, niin sen saa risteyttää myös toisen variantin kanssa.

Toivottavasti osasin vääntää asian rautalangasta, ainakin yritin kovasti!

Satu Valkiainen