Balineesi

Vuosisadan alussa syntyi Yhdysvalloissa joihinkin siamilaispentueisiin normaalia siamilaispentua pitempikarvaisia pentuja. Myöhemmin niistä kehitettiin oma rotu, balineesi. Ihannebalineesin ulkonäkö vastaakin siamilaista kaikessa muussa paitsi turkin mitassa. Tyypiltään balineesi on kevytrakenteinen ja sulavalinjainen. Jalat ovat sirot ja korkeat, vartalo pitkä ja putkimainen. Myös hännän tulee olla pitkä. Pää on kiilamainen ja profiilin tulisi olla mahdollisimman suora. Korvat ovat suuret ja avoimet. Balineesin silmät ovat puolestaan mantelinmuotoiset ja kirkkaan siniset.

Turkissa on siamilaisen tapaan naamioväritys. Kasvot, korvat, käpälät ja häntä ovat tummat, kun taas vartalo on sävyltään samanlainen mutta hyvin vaalea.

Suklaatabbynaamiobalineesi EC Playcat's Tirlittan, kasv. Jaana Kuosmanen ja Jukka Koukku, om. Jaana Kuosmanen.
 

Värejä on useita. Perusvärejä ovat ruskea-, sini-, suklaa-, lila-, puna- ja cremenaamio. Naamioissa voi olla myös tabby-, kilpikonna- tai tabbykilpikonnakuviointi. Turkki on puolipitkä, silkkinen ja hyvin vartalonmyötäinen. Pisintä karva on kaulurissa, hännässä ja "pöksyissä". Balineesin turkki vaikuttaakin lyhyemmältä kuin muilla puolipitkäkarvaisilla kissoilla. Se on myös hyvin helppohoitoinen.

Kauneinta balineesissa on kuitenkin sen luonne. Se on toisaalta vilkas ja leikkisä, mutta myös rauhallinen, tasapainoinen ja sylissä viihtyvä. Se on kiltti ja helposti käsiteltävä, siis ihanteellinen koko perheen lemmikki.
 

Itämainen pitkäkarva

Lumoava, silkkiturkkinen itämainen pitkäkarva kuuluu orientaalikissojen ryhmään yhdessä siamilaisen, itämaisen lyhytkarvan ja balineesin sekä seychellien pitkä- ja lyhytkarvan kanssa. Siitä käytettiin aiemmin  Suomessa nimeä javaneesi. Rotu on melko uusi ja se tunnetaan myös muilla nimillä; mandarine (Hollanti) ja angora (Englanti). Suomeen ensimmäiset itämaiset pitkäkarvat tulivat syksyllä 1990.

Tyypiltään itämainen pitkäkarva on balineesin tavoin siro, pitkänmallinen kissa. Itse asiassa itämaisen pitkäkarvan rotumääritys vastaa balineesin rotumääritystä kaikilta muilta osin paitsi värien kohdalla. Balineesin sinisten silmien sijaan itämaisella pitkäkarvalla silmien väri on syvän vihreä. Itämaisen pitkäkarvan silmien tulee olla balineesin silmien tavoin mantelin muotoiset ja hieman vinosti 

Arcticats Whistles JAV a,
kasv. Auli Ojennus,
om. Inga-Lill Klingberg

sijoittuneet, jolloin ne antavat kissalle sen itämaisen ilmeen. Itämaiselle pitkäkarvalle on hyväksytty pitkälle yli sata eri väriä. Yksiväristen ohella yleisimpiä ovat tiikerikuvioiset ja täplikkäät itämaiset pitkäkarvat. Sallittuja ovat myös tabbyt, savut, hopeat, valkolaikut ja kilpikonnat.

Balineesin tavoin myös itämainen pitkäkarva on luonteeltaan vilkas ja seurallinen. Se rakastaa huomiota ja kaipaa virikkeitä. Niin itämainen pitkäkarva kuin balineesikin ovat orientaalikissojen tapaan myös "puheliaita" ja niiden ääni voi joskus olla yllättävänkin kova.
 

Seychellien pitkäkarva

Ensimmäiset seychellienit kasvatettiin Englannissa 1980-luvulla risteyttämällä valkolaikku persialaisia ja siamilaista keskenään. Tarkoituksena oli yhdistää  itämaiseen tyyppiin sekä naamio että valkolaikku. Myöhemmin seychellien kasvatuksessa on käytetty myös cornich rex -kissoja.

Seychellien pitkäkarva on valkolaik-kumuunnos balineesista. Rotu vastaa luonteeltaan ja ulkonäöltään balineesia, naamion väritystä lukuunottamatta. Seychellien pitkäkarva on elegantti, siro ja pitkänmallinen kissa, jolla on siniset mantelinmuotoiset silmät, jotka saavat sen näyttämään itämaiselta. Sen puolipitkä, silkkinen.turkki myötäilee vartaloa ja on helppohoitoinen.  Rotu hyväksyttiin FIFessä 1.1.2006.

Skazki Esfir, ruskeatabbynaamio seychellien pitkäkarva SYL n 03 21 kasv. Satu Valkiainen

Variantti - siamilainen (var), itämainen (var) ja seychellien lyhytkarva (var)

Variantit ovat siamilaisia, itämaisia lyhytkarvoja ja seychellien lyhytkarvoja, joiden vanhemmista toinen on balineesi, itämainen pitkäkarva tai seychellien pitkäkarva. Variantit ovat rotupuhtaita siamilaisia, itämaisia lyhytkarvoja ja seychellien lyhytkarvoja,  niillä on rekisterikirjat ja ne voivat osallistua kissanäyttelyihin ja myös pärjätä niissä hyvin.

Siamilais-, seychellien- ja itämaisvariantteja saa kuitenkin käyttää vain balineesien, itämaisten pitkäkarvojen ja seychellien pitkäkarvojen kasvatukseen. Niiden käyttäminen siamilaisten, itämaisten lyhytkarvojen tai seychellien lyhytkarvojen kasvatukseen on kielletty, koska ne kantavat perimässään pitkäkarvaisuutta..

Vaikka varianttien kasvatus ei suinkaan ole itsetarkoitus, on niillä hyvin tärkeä merkitys pitkäkarvaisten itämaisten ja balineesien kasvatuksessa. Koska balineesien, itämaisten pitkäkarvojen ja seychellien pitkäkarvojen kannat ovat Suomessa vielä melko pieniä, on välttämätöntä käyttää kasvatuksessa myös lyhytkarvaisia siamilaisia, itämaisia ja seychellieniä, jotta geenikannasta saataisiin laajempi.

Varianttisiamilaisten, -seychellien ja -itämaisten rotumääritelmät vastaavat täysin lyhytkarvataustaisten siamilaisten, seychellien ja itämaisten rotumääritelmiä.